Voisi kuvitella olevansa taas ala-asteella, kun yksi haukkuu toista ”munattomaksi nillittäjäksi” ja haukkumisen kohteena oleva uhoaa rikosilmoituksella. Yläasteella kiroiltiin jo kuin tukkimiehet. Nokittelussa oli kuitenkin kyse kahden jo reilusti puberteetin ohittaneen miehen välisestä twitter-mittelöstä. Mikä ei loppujen lopuksi ole erityisen ihmeellistä, sillä valtaosa aikuisista voi ajoittain olla melko lapsellisia. Kun huomioi asian saaman medianäkyvyyden ja osapuolien virat eli kansanedustaja ja poliisi, alkaa tapaus muuttua jo melko surulliseksi. Tässäkö on kolmen ja puolen miljardin vuoden evoluution tulos?
Tunnepuuskassa eetteriin voi sylkäistä hetkessä minkälaisia loukkauksia tahansa. Saman asian sanominen kasvotusten vaatii kuitenkin astetta enemmän luonnetta. Mikäli uskaltautuu haukkumaan toista kasvotusten, tulee vastaukseksi luultavasti yhtä kauniisti muotoiltu lauseke ja koko asia jäädä lässähtää siihen. Jostain syystä someen syötetyt viestit otetaan kuitenkin kuoleman vakavasti. Pääasiassa tämä on kai mul… siis julkkujen ongelma. Mutta tavallinen Matti-Petterikin saattaa nousta yksittäisellä viestillä julkisuuteen niin hyvässä kuin pahassa.
En ehtinyt seikkailla kyberavaruudessa omistautuneesti kovinkaan montaa vuotta, ennen kuin Zuckerberg ja Jobs avasivat helvetinportit ja pilasivat kaiken. Parissa vuodessa melkein jokaisen länkkärin taskusta löytyi helppokäyttöinen laite, jolla oli vaivatonta jakaa yksityiselämänsä. Eikä hintana ollut kuin yksityisyys. Jännä miten iso kynnys pelkkä asennuskansion valitseminen voi olla. Gokun voimatasoakin nopeammin kasvava käyttäjäkunta toi perässään rahan ja viranomaiset, minkä seurauksena monet asiat muuttuivat täysin.
Ennen suurta normoryntäystä ruudun tuijottelijat eli käytännössä nörtit suhtautuivat negatiiviseen verkkoviestintään melko kevytmielisesti. Verkkokeskusteluihin pystyi kirjoittamaan mitä halusi ja nimimerkki saattoi vaihtua tiheään. Tunteiden ohjaamassa vimmassa sormilla sai oksentaa kaikkein sairaimmat sadistisen synkät ajatukset digitaaliseen muotoon, eikä asiaa yleensä otettu liian vakavasti. Todennäköisesti joku keksi jotain vieläkin sairaampaa vastaukseksi. Toki näitä lähes rajattoman itseilmaisun omaavia nurkkia löytyy vieläkin.
Tuohon aikaan piuhanpäässä istujat olivat paljon homogeenisempi yhteisö. Edes lievä tekniikasta kiinnostuneisuus ja se jonkinlainen poikkeavuus valtavirrasta yhdistivät käyttäjäkuntaa. Tämä loi jonkin tasoista yhteenkuuluvuudentunnetta ja mahdollisti erilaisia sanattomia sopimuksia, jotka nykyään on revitty riekaleiksi.
Nimimerkin takaa kasvottomana kirjoittelu mahdollistaa asioiden ilmaisemisen, joista on jostain syystä joutunut vaikenemaan. Toisaalta pelkällä nimimerkillä esiintyvään henkilöön tulee suhtauduttua melko ennakkoluulottomasti – kunhan se nimimerkki ei ole Kirito. Anonyyminä voi kokeilla ajatuksiaan ilman, että tuhoaa totaalisesti sosiaalisen asemansa. Toinen vaihtoehto olisi tietysti hankkia luotettavia ystäviä oikeassa elämässä.
Julkinen taho on pariin otteeseen väläytellyt anonyymin kirjoittelun kieltämistä, mutta onneksi nämä ideat eivät ole saaneet tuulta purjeisiinsa. Toisaalta digitaalista sananvapautta yritetään rajoittaa epämääräisesti määritellyillä termeillä kuten vihapuhe ja maalittaminen.
Lukioaikoinani yksin kotona verkkoaalloilla surffailu tai pelien pelaaminen lähinnä laski sosiaalista statusta, ainakin kaveripiirin ulkopuolella. Nyt tilanne on tehnyt pöllön pään lailla täyskäännöksen. Mikäli et ole somessa ja päivitä tiliäsi tarpeeksi ahkeraan, sinussa on jotain vikaa. Moni esiintyy verkossa omalla nimellään ja omalla sopivasti muokatulla kuvallaan. Kerran verkkoon laitettua ei sieltä pois enää saa. Virheet voivat seurata tekijäänsä loppuelämän. Toivottavasti tämä blogi ei tulevaisuudessa puraise minua pakaraan liian äkäisesti.
Samalla kun yksilön vapauksia on rajoitettu, verkosta on tullut yritysten villi länsi. Uusi uljas digiaika heitti yksityisyyden roskiin ja poltti sen jäteastian mukana. Käytännössä kaikkea verkossasi tekemää tarkkaillaan ja se toimii kauppatavarana. Luultavasti käyttäjistä kerätään paljon sellaistakin dataa mitä ei saisi, sillä valvontaa ei juuri ole. Puhelimien ohessa televisiotkin saattavat noukkia puheestasi avainsanoja, kohdennettua mainontaa varten. Kaikki pilveen laitettu data muuttuu käytännössä yhtiön omaisuudeksi, jota he antavat sinun käyttää. Ainoa tapa kieltäytyä datan keräämisestä on jättäytyä pois internetistä. Saatan olla viimeistä sukupolvea, joka muistaa mitä yksityisyys oli.