Ensikosketukseni Koh Lantaan: paahtava aurinko, vihreät vuoret, häröin taksiviritelmä minkä kyydissä olen koskaan ollut ja edullista ruokaa.
Turisteja täällä on, siitä ei pääse mihinkään. Rannoilla on kuitenkin tilaa, eikä öykkäreitä ole näkynyt. Luultavasti turistien läsnäolo myös takaa, että peruspalvelut toimivat suhteellisen hyvin, mutta moniin muihin kohteisiin verrattuna aika minimalistisella tasolla mennään.
Taksi mallia Koh Lanta
Pieni paikka
Phuketista nappasimme lautan ja seilasimme Koh Lanta Yai saarelle, jonka väkiluku on vain hieman päälle kymmenentuhatta. Pienuuden huomaa heti. Korkeimmat rakennukset ovat kolmikerroksisia ja luontoa näkee lähes kaikkialla vähintään vihreiden vuorien muodossa.
Saaren isoin kauppa on pienempi kuin yksikään kotini lälhellä olevista perusmarketeista. McDonalds ja muut pikaruokaketjut eivät ole vielä tänne ehtineet. Tesco ja pari 7 eleveniä täältä kuitenkin löytyy.
Saari on ainakin vielä toistaiseksi lento- ja tieverkoston puolesta eristetty mantereesta. Eli tänne pääsee vain lautalla — tai uiden.
Maisemia hotellilta
Iloisia ihmisiä
Ihmiset tuntuvan olevan pääsääntöisesti hyväntuulisia ja usein jopa tervehtivätkin turistia hymyillen. Ravintoloissa tarjoilijat ovat välillä hyräilleet jotain omaksi ilokseen.
Kun reissukaverini polvi aukesi kaatumisen seurauksena, viereisesta talosta tuli pian ulos paikallinen mies ja tarjosi ystävällisesti desinfiointiainetta polviparalle.
Toisin kuin Phuketissa täällä ei joku ole koko ajan myymässä sinulle jotain — ja vieläpä ylihintaan — kun yrität kävellä paikasta toiseen. Tosin Patong Beach on varmaan huonoin edustaja, mitä Phuketille voi valita.
Tällä saarella saa olla pääasiassa rauhassa. Saladanissa ja vanhassakaupungissa on pientä yritystä houkutella muukalaista sisään ravintoloihin. Päätien varressa taksiskootterit kyselevät ohi ajaessaan, onko tarvetta kyydille. Tämä olikin meille kätevin tapa napata kyyti, sillä mitään taksitolppia ei meidän hotellin lähistöllä ollut.
Hiekkaa
Ruoka
Ruokailimme pääsääntöisesti pienissä tienvarsipaikoissa hieman erillään isoimmista rakennuskeskittymistä, mutta silti selvästi turistialueella. Minun standardeillani ruoka oli edullista. Kahdellatoista eurolla kaksi ihmistä syö thaimätön, jälkiruuan ja ryystää oluet tai vissyt.
Yhtenä päivänä kävimme vetämässä burgerit, sillä matkaseuralaiseni alkoi menettämään järkensä toistuvien nuudeli- ja riisiannosten myötä. Hinta pompsahti heti. Tosin burgeri olikin vähän laadukkaampi. Mutta mikäli haluaa pärjätä pienellä budjetilla, kannattaa olla valmis syömään riisiä ja nuudeleita.
Edessä laabia, oikealla tom yam koong ja takana papaijasalaatti. Ei sanaakaan riisin tai nuudelien puutteesta! 
Se tunne kun oma kännykkä identifioituu verkonpainoksi ja matkakaveri ei ota kuin pystykuvia.
Rauhallisuus
Koh Lantalla ei ole kiire minnekään. Täällä on vaikea suorittaa, sillä täällä ei ole juuri mitään kun vertailukohteena toimii kaupunkiloma. Lähinnä tänne tullaan olemaan. Kiire loistaa poissaolollaan. Ja itsellekin tulee sellainen olo, että miksi pitäisi olla jatkuvasti tekemässä jotain?
Tosin minä olen päiväeläin. Mistäpä minä tiedän mitä tuolla rannoilla tapahtuu, kun pimeä laskeutuu.
Kuinkahan pirun monta blogipostausta on lopetettu näin juustoisesti auringonlaskuun?
Selkeästi vitaalimman näköistä ruokaa kuin aiemmissa posteissa. Hampurilaiskuvaa olisin vielä kaivannut.