Yle uutisoi hiljattain, miten monien nuorten kunto ei vastaa työelämän edellyttämää tasoa. Ongelmaa on yritetty ratkaista koulujen omilla personal trainereilla, jotka ovat opiskelijoille maksuttomia. Tämä artikkeli hämmensi aivonystyröitäni hetkellisesti kuin satakuntalainen tilan emäntä klimppisoppaa ja sai minut kummastelemaan yhteiskunnan nykytilaa.
Aiemmin parodioin, kuinka koko maapallon elävien organismien olemassaolon ajan syöminen on ollut luonnollista eikä se ole vaatinut turhia analyysejä. Viimeisen sadan vuoden aikana ruokailusta on kuitenkin tullut monimutkainen tieteellinen laskutoimitus, minkä ymmärtämiseen vaaditaan korkeasti koulutetun asiantuntijan näkemystä.
Käsittelemämme raportin myötä demokraattinen synapsineuvostoni totesi, että fyysistä aktivisuutta uhkaa vastaava kohtalo. Palveluiden ja urheiluvarusteiden tuottajille tämä on taivaan lahja. Uskallammeko pohtia, mitä muuta olemme mahdollisesti menettämässä? Modernin tekniikan myötä lasten kyky leikkiä omatoimisesti on ollut laskussa. Ehkäpä meillä on tulevaisuudessa maailma, jossa vain vanhukset muistavat, mitä leikkiminen on. Siinäpä vasta dystopia!
Jostain määrittelemättömäksi jäävästä syystä mielessäni elää seuraavanlainen fantasia. Mikäli ammatti edellyttää jotain kykyä eli tässä tapauksessa fyysistä kuntoa, sen harjoittaminen pitäisi sisältyä koulutukseen. Eikö koko koulun ja koulutuksen perimmäinen tarkoitus ole valmistella yksilö tiettyyn tehtävään. Kaipa nämä aatokset ovat jäänteitä menneiltä epookeilta?
Toisaalta, mikäli halutaan heittäytyä laiskoiksi kuin alimmalle energiatasolle pyrkivät elektronit, voitaisiin asettaa kuntotestit pääsykokeiden ja arvosanavalintojen kylkeen ja valita jo valmiiksi rotevat yksilöt koulutettavaksi. Ehkä fyysisiä ponnisteluja vaativien alojen koulutuslinjoilla voitaisiin jakaa kuntoisuusopintopisteitä. Idea on härskisti sovellettu armeijan kuntoisuuslomista.
Mutta miksi apuun on hälytetty personal trainerit? Mitä tapahtui perinteisille liikunnanopettajille tai terveydenhoitajille? Itse termihän on melko epämääräinen mutta muodikas. Jos luotat pelkästään kyseiseen titteliin voit saada ihan mitä vain. Personal trainer voi olla moninkertainen olympiamitalisti ja ravitsemustieteen tohtori tai itseopiskellut youtube-opistolainen ilman käytännön kokemusta. Olet personal trainer silloin, kun saat toisen ostamaan sinulta neuvojasi. Olivat neuvosi sitten minkä tasoisia tahansa. Minustakin tulisi personal trainer, mikäli olet valmis maksamaan minulle 150€ tunnilta. Kolme ensimmäistä asiakasta saavat ensimmäisen tunnin puoleen hintaan!
Osalle kouluista personal trainerit ovat luultavasti vain mainostempaus. Tule meille opiskelemaan niin saat henkilökohtaista ohjausta kaupan päälle! Ovathan jotkut koulut jakaneet ilmaisia läppäreitä tai kirjota oppilaiden toivossa. Koko ratkaisu tuntuu silti melko pinnalliselta. Moderni sapiens on kaikessa viisaudessaan onnistunut luomaan yhteiskunnan, jossa fyysinen aktiivisuus ei ole enää osa tavallista elämää. Syynä käytetään kiirettä. Voisi kuvitella, että oikeasti kiireinen ihminen haluaisi pitää kunnostansa huolta suoriutuakseen vastuistaan ja velvoitteistaan paremmin.
Salilla ei tarvitse viettää joka päivä tuntia. Salilla ei tarvitse edes käydä. Monille olisi uskomaton parannus, jos he aamulla uhraisivat muutaman minuutin ja tekisivät jokusen hassun kehonpainoharjoituksen. Pienikin parannus on kuitenkin parannus. Aiemmin mainitussa uutisessakin todetaan: ”Toisaalta jo kahden tunnin lisä viikoittaiseen liikuntamäärään parantaisi työkyvyn ennustetta huomattavasti.” Tämä tarkoittaa, että päivittäinen annos on 17 minuuttia ja 8,5 sekuntia. Mutta kun on kiire. Kiire tarkistaa Twitter, Facebook ja TikTok. Kiire päästä ajamaan rollaattoria.
:3