Kuala Lumpur on massiivinen kaupunki. Väkiluku on yli 1,7 miljoonaa ja kun mukaan lasketaan esikaupunkialueet luku kohoaa 7,2 miljoonaan. Kuala Lumpurin virallinen lyhenne on KL, kaupungin lähellä järjestetään F1 Malesian GP ja blaa blaa blaa… ihan kuin ketään oikeasti kiinnostaa wikipedian knoppitiedot.
Ympäristön siisteys ja korkeat rakennukset olivat ensimmäiset asiat, mihin kiinnitin huomioni. Koska väkeä on niin naurettavan paljon, on vain pakko rakentaa ylöspäin. Nuhjuisemmatkin alueet tuntuivat olevan siistimpiä kuin omat kotinurkkani Suomessa. Toki näimme vain erittäin pienen osan kaupungista.
Hotellimme sijaitsi vain lyhyen kävelymatkan päässä Petronasin kaksoistorneista, jotka näkyivät huoneeni ikkunasta. Vaikka tavallisen suomalaisen lompakolla on täällä melko hyvä ostovoima, niin silti vaatimattomasta pienestä suomalaisesta tämä alue tuntui eliittikeskittymältä. Steriili, lievästi futuristinen, aisteja stimuloiva ja impulsiivisia reaktioita metsästävä, siinä joitain sanoja kuvamaan aluetta.
Näkymä hotellihuoneen ikkunasta. Oikeasti kuvanlaatu oli täydellinen, mutta käytin vain muodikkaita filttereitä.
Kauppakeskukset ovat massiivisia ja niissä myydään luksustuotteita, joiden olemassaolosta en edes tiennyt. Kun kaikki elämisen perustarpeet on tyydytetty, on keksittävä uusia tarpeita ja haluja, jotta nekin voidaan tyydyttää. Tarvitseeko ihminen oikeasti kaikkea tätä materiaa?
Vaikka söisit mitä, niin massiivisen ja monipuolisen ravintolatarjonnan takia tunnet itsesi aina häviäjäksi, sillä kymmeniä muita asioita jäi kokematta. Teki melkein mieli nostaa kädet pystyyn ja palata mussuttamaan seitä ja riisiä. Kuala Lumpurissa tarjoilijat puhuivat erittäin selkeätä englantia, eikä sanojen merkityksiä tarvinnut arvailla, kuten joissakin matkamme kaupungeissa.
Mielenkiintoinen kaupunki, jossa tekemisestä ei pitäisi tulla pulaa. Kuala Lumpur, luottokortti ja himoshoppaaja kuullostaa kuitenkin yhdistelmältä, jossa on katastrofin ainekset.
