Uimahallien saunat ovat jänniä paikkoja. Niissä nuorukainen voi ammentaa sensuroimatonta tietoa niin harmaantuneen kuin harventuneenkin hiusmeren alla vuosia hautuneesta hermosolukeskittymästä. Tosin näin poikkeusaikoina nämä pseudo-oppilaitokset on toistaiseksi suljettu valtion hyväksymien virallisten oppilaitosten tapaan. Muistan erään löylyn säestämän keskustelun, jossa herrat kummastelivat, miten ihmeellisiä kananmunat ja voi ovat. Välillä ne ovat terveellisiä ja välillä eivät. Yhtäkkiä kananmunasta, tuosta sydämen sepelvaltimon elämänvirran patoajasta, jälleensyntyikin eliksiiri, jota tulisi nauttia päivittäin.
Nykymedian surullinen tila ei auta kehittämään valistumattoman kansalaisen ymmärrystä. Taistellessaan klikkauksista Yle jopa julkaisi otsikon ennen kuin itse sisältö oli valmis. Media kyllä mielellään uutisoi tutkimuksista. Se ei vain jaksa perehtyä niihin. Otsikoihin päätyy yleensä joku hurjalta vaikuttava prosenttiluku ja sanat ”nostaa” tai ”laskee riskiä”. Monesti kuitenkin jää mainitsematta, millä eliöillä tai millaisilla käyttömäärillä tutkimus oli toteutettu ja ehkä se tärkein eli mikä luku oikeastaan edes oli kyseessä. Usein koko tutkimuksen nimikin putoaa artikkelin riveiltä, ja linkkiä siihen on täysin turha toivoa.
50 prosenttia kasvanut riski voi kuulostaa hurjalta. Valitettavan usein ilmoitettu luku on kuitenkin suhteellinen riski, eikä absoluuttisista riskeistä puhuta mitään. Suhteuttamalla kaksi lukua toisiinsa ja unohtamalla koeryhmän koko saadaan pieni luku näyttämään isolta ja pelottavalta. Monesti ne ilmoitetut kymmenet prosentit voivat olla tilastollisesti merkityksettömiä. Toivon mukaan seuraava esimerkki sujuu paremmin kuin kartanluku jänikseltä. Eiköhän alkoholitahroilla kyllästetyn tupsulakin omaava arvoisa diplomi-insinööriystävä näpäytä, jos jokin on pielessä.
Oletetaan, että meillä on kaksi tuhannen henkilön ryhmää. Ryhmä A lukee kirjoituksiani ja ryhmä B ei. Ryhmässä A kuolee 32 ihmistä, ja ryhmässä B vastaava luku on 25. Absoluuttinen riski kuolla ryhmässä A on 3,2 % ja ryhmässä B 2,5 %. Kirjoituksiani lukemalla absoluuttinen riski siis nousee 0,7 %. Toisin sanoen kuolleita oli 0,7 % enemmän. Jos taas luvut 32 ja 25 suhteutetaan toisiinsa, saadaan luvuksi 1,28 eli kuolleiden määrä oli ryhmässä A 28 % isompi kuin ryhmässä B. Prosentit pompsahtivat! Kun seuraavan kerran luet terveyttä käsittelevästä tutkimuksesta tehtyä sensaatiohakuista uutista, katso mainitaanko, mistä luvuista oikeasti on kyse. Tupakoinnin kohdalla suhteellinen riski syöpien kanssa kohoaa jopa tuhansiin prosentteihin.
Joskus uutisoitiin tutkimuksesta, jossa hypetettiin epävirallisen kansallismarjamme mustikan terveysvaikutuksia. Jotenkin jäi kertomatta, että kokeet oli tehty rotille, joille oli syötetty tujua mustikkatiivistettä. Mikäli ihminen olisi halunnut painoon suhteutettuna syödä tiivistettä vastaavan määrän tavallisia mustikoita ja saada samat hyödyt, tulisi sinisiä pikku palleroita ahmia noin parin kilon annos. Olettaen, että hyödyt ovat ihmisillä ja jyrsijöillä ovat edes samat, syöpäriski laskisi pari prosenttia. Tämä esimerkki oli repäisty hatarien, mutta iltasanomien vahvistamien, muistikuvien pohjalta Joonas Konstigin kirjasta Pyhä Ruoka.
Edellä mainitut ongelmat pätevät lähinnä lääke- ja ravitsemustieteen piirissä. Tasottoman uutisoinnin lisäksi aloja vaivaavat valtavat taloudelliset intressit ja politikointi. Jokaisen maan ruokapyramidi on saanut kummasti vaikutteita valtion maataloudesta. Tekniikan puolella laite joko toimii hyvin, huonosti tai ei lainkaan. Ongelmat näkyvät heti eivätkä parin kymmenen vuoden päästä kuten elintapojen seuraukset.
En silti ihmettele, miksi media ei vaivaudu hoitamaan asiaa kunnolla. Jos me kuluttajat suosimme uutisia Lidl-lenkkareista, Trumpin twiiteistä ja kissavideoista, niin miksi ihmeessä kannattaa panostaa johonkin haastavaan artikkeliin tuntitolkulla aikaa? Tutkimukset voivat olla pitkiä ja työläitä lukea, sekä vaativat laajan kokonaisymmärryksen alasta. Asiaan perehtyvät tutkijat ovat harvoin hyviä haastateltavia. Heidän ulosantinsa ei ole tarpeeksi selkeää, yksinkertaisia vastauksia haluavalle kansalle. Mikäli joku lehti alkaisi julkaisemaan artikkeleita, rasvattomien mutta sokeroitujen esanssijogurttien mahdollisista ongelmista, eivät Valion ja Arlan mainokset jaksaisi pitkään notkua samoilla sivuilla. Menetetty rahamäärä tuskin olisi ihan mikään pikkusumma.
Kuva: Pixabay